Tänään esiteltiin monen yllätykseksi, kuntapäättäjät mukaan lukien, viimeisin Guggenheim suunnitelma. Moni kuvitteli hankkeen olleen jo mennyttä, kun valtiolta povatut rahat jäivät saamatta.

Nyt esitetyssä suunnitelmassa Helsingin kaupungin investointi pysyisi ennallaan (80 milj. € ja 6,5 milj.€/vuosi), mutta valtion osuus korvattaisiin yksityisillä lahjoituksilla ja kaupungin Guggenheimin tukisäätiölle takaamalla lainalla, yhteensä 66,4 milj. €. Käytännössä verorahat menisivät siis seiniin. Helsingin kaupunki rakentaisi rakennuksen ja ylläpitäisi sitä, omistaen siitä 84%.

Hanketta puolustetaan sillä, että eihän 80 miljoonaa tunnu olevan kaupungin mittakaavassa juuri mitään. Kuitenkin kulttuuri-investointina se on merkittävä ja ristiriidassa siihen, että muuten suunta on pitkään ollut leikata taiteen määrärahoja. Sen takia tätä yritetään saada niin kovasti näyttämään matkailu-investointina ja Helsinki-brändin rakentamisena, eikä niinkään kulttuurikenttää hyödyttävänä.

Päätöksenteossa on kiireen tuntua – kaupunginvaltuuston olisi tarkoitus päättää hyväksyykö ehdotuksen jo 30.11. 

Poliittisen päätöksenteon suhteen on Guggenheim-projektia kritisoitu oikeutetusti avoimuuden puutteesta. Nytkään hanke ei kuunnellut lautakuntia, vaan meni suoraan apulaiskaupunginjohtajalta hallitukselle ja sieltä valtuustoon. Myös Sanni Grahn-Laasosen ”lupaama” 1,3 miljoonan vuosittainen VOS-tuki museolle tulee kuin puskista. Puheet epädemokraattisuudesta, rahan vallasta ja amerikkalaisesta ohituskaistasta ei ole täysin tuulesta temmattuja.

Kaupunkilaisia yritetään lepytellä tyypillisellä puheella kaupungin olohuoneesta ja ”sisäbulevardista”, joka olisi avoin ja ilmainen. Toisaalta museosta kaupunkilaisten oleskelutilana puhuttiin myös Kiasmaa suunnitellessa, eikä se ainakaan ole toteutunut. Taidekenttää kenties yritetään lepytellä lupaamalla ”vapaan taiteen galleriatilaa” (mitä se sitten käytännössä ikinä tarkoittaa), jossa voisi Ritva Viljasen mukaan esimerkiksi ”olla slummien arkkitehtuuria” vastapainona museon esittämälle arkkitehtuurille. Siinä sitten on maailman köyhätkin kivasti edustettuina.

Guggenheim-tukisäätiötä edustavan Ari Lahden puheet museosya isänmaallisena tekona ärsyttää (kuten isänmaallisuuspuheet toki muutenkin), siinä miten maan taidekenttään viitataan kintaalla samalla kun on pakko pystyttää tänne amerikkalainen, jo menneen ajan, brändimuseo. Kuin Suomeen jalkautuneen neoliberalismin sinetöiväksi monumentiksi.

Demarien Osku Pajamäen ”ei edes ilmaiseksi” kommentit ovat aiheuttaneet hilpeyttä, mutta osuvat siinä oikeaan, että Guggenheimia voi hyvin vastustaa periaatteellisesti, vaikka se ei tarvitsisi penniäkään verorahoja. Ja selkeästi se tarvitsee, sillä jos museo olisi sellainen turismin ihmevaltti kuin annataan ymmärtää, niin se olisi jo pystyssä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s