Viime päivinä on puhuttanut perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon kommentit siitä, että perussuomalaisissa ei ole naisia, koska politiikka ei ole tarpeeksi tunnelähtöistä. Tietenkin väite siitä, että naiset ovat liian emotionaalisia, on ikiaikaisen seksistinen. Tämä on kuitenkin jälleen hyvä esimerkki itseään toteuttavasta ennusteesta, eikä se ole vain perussuomalaisten ongelma. 

Olen itse joutunut luopumaan tiettyjen asioiden parissa toimimisesta, koska toimintakulttuuri oli liian seksististä. Esimerkiksi ateisti-piireistä lähdin aikoinaan, kun kuulin liian monta kertaa miten naiset eivät voi olla ”aidosti” ateisteja, koska eivät kykene sen tason rationaaliseen ajatteluun. Selvä, pitäkää tunkkinne. Olen edelleen ateisti, mutta en ole ollut mukana enää missään keskusteluryhmissä tai järjestäytyneessä toiminnassa, vaikka koenkin asian tärkeäksi. 

Ehkä eniten harmitti, että vaikka seksistiset kommentit olivat lopulta pienen porukan tekemiä, niin ne jäivät pitkälti naisten yksin kestettäväksi, tai oli heidän vastuullaan tapella niitä vastaan. Yleinen konsensus vaikutti olevan, että oli naisten osa kestää seksististä läppää, jos tahtoivat pysyä mukana miesvaltaisessa toiminnassa.

Naisten vähyys myös ruokkii itseään. Kun naisia on vähän, naisia myös lähtee. En itse ainakaan halua olla se paikan ainoa nainen, jonka on pakko yrittää olla ”yksi jätkistä” vain että selviävät työpaikalla tai järjestössä.

Okei, onhan se perussuomalaisilta aika sokeaa myös olla myöntämättä omia virheitään. Kai he muistavat vielä edustajansa Toimi Kankaanniemen viestit puolueen naisaktiiveille? Mutta todellinen ongelma miesvaltaiselle järjestötoiminnalle on, että samaan aikaan naisia halutaan mukaan toimintaan ja ei haluta. Sillä let´s face it, onhan se nyt ihan helvetin kivaa kun on oma poikien kerho, missä voi rauhassa heittää seksististä läppää ilman että kukaan tuntee olonsa ulkopuoliseksi. On kiva tuntea itsensä etuoikeutettuun piiriin kuuluvaksi. Kuitenkin toiminnan sulkeutuneisuus kostautuu varsinkin politiikassa vähempänä aktiivi- ja äänestysmäärinä. 

Eli vinkki miten saada lisää naisia mukaan toimintaan: katsokaa peiliin, asettukaa toisen asemaan ja luopukaa poikien kerhojen ideaalistanne. Tai sitten en vain pienine naisaivoineni ymmärrä kuinka toimintanne on minulle älyllisesti vain yksinkertaisesti liian vaativaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s