Seurasin tunnin Tuomas Enbusken vetämää taiteentukemisen neoliberaalia käännettä, niin sinun ei tarvitse

Vietin naistenpäivän aamuni Kansallisgallerioiden tiedotustilaisuudessa Ateneumissa, missä julkistettiin museoiden uusi rahankeruuhanke. Tavoitteena on 8 miljoonan euron kerääminen yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. Tämä tulee  Kansallisgallerian säätiöittämisen luonnollisena seurauksena, kuten Ateneumia johtava Susanna Pettersson toteaa. Edessäni oli nyt konkreettisesti Suomen taidemuseoiden uusi aikakausi, jossa taiteen rahoitusta on tarkoitus saada kasvavassa määrin yksityisiltä tahoilta. Ohessa oli Tuomas Enbusken vetämä keskustelutilaisuus, jossa oli tarkoitus ”haastaa” museojohtajia taiteen merkityksestä.

Ennen keskustelutilaisuutta nähtiin Ateneumin Havana Worldwide -mainostoimistolta tilaama mainoselokuva Teko on Suomalaisen tarina ensiesitys. Filmissä näyttelijä Martti Suosalo mumisee itsekseen 10 minuutin  kauttauksen Suomen kulttuurihistoriasta. Jokseenkin hämmentävää oli huomata, että näemmä nykyisin Edelfelt, Schjerfbeck, Tom of Finland ja Popeda ovat yhtälailla osa Suomen kulttuurikaanonia. Yleisön reaktiosta kertoo ehkä jotain, että filmin jälkeen huoneessa vallitsi täysi hiljaisuus. Ateneum, pyytäkää rahanne takaisin.

Itse keskustelussa ”taiteen ystävä” Tuomas Enbusken johdolla keskusteliin taiteen määrittelemisen kymmenestä klisees… anteeksi, ”kymmenestä väitteestä”.
Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin johtajien lisäksi keskustelussa oli mukana Kansallisgallerioiden pääjohtaja Risto Ruohonen. 

Keskustelussa ei tullut oikeastaan mitään uutta näkökulmaa. Taide oli yhtälailla subjektiivinen kokemus, itseilmaisun muoto ja poliittinen kommentaari. Hieman huolestuttavaa oli konsensus siitä, että ei ole väliä miksi ihminen tulee museoon, kunhan tulee.

Hämmentävin kommentti oli ehdottomasti Ruohoselta Enbusken kysyessä, että eikö museoiden kapitalismikritiikki ole yleensä aika hampaatonta: ”Miten kapitalismi on pahasta jos 10 suurimman huutokauppakamarin tuotot on 8 miljardia dollaria?” Mitähän juuri kuulin. Hei taiteilijat, ei väliä, että ette tienaa taiteellanne rahaa edes elämiseen, jotkut kuule tienaa taiteella ihan ongelmitta miljardeja! MILJARDEJA!

Tuntuukin, että syitä ja ratkaisuja etsitään kaikkialta muualta, kuin vallanpitäjistä. Eikö nimittäin ole aika surullista, että Kansallisgalleriat joutuvat kinumaan kävijöiltään, joilta jokatapauksessa veloittavat pääsymaksun, vielä lisäksi lahjoitusrahaa? Eikö tämä kaikki ole vain todistus nöyrtymisestä? Todiste että museoilta löytyy tätä kuuluisaa talkoomeininkiä?

Kun kysyttiin onko maailma taiteen suhteen nykyisin vihamielisempi, Ruohonen kuittasi asian toteamalla, että ei ole, koska vaikka valtio ei tue yhtälailla taidetta, ihmiset itse käyttävät sen tukemiseen enemmän omia resurssejaan. Ja tähän suuntaan halutaan mennä jatkossakin.

Mietinkin tämän tilaisuuden ja Sinebrychoffin Coca-Cola kohun siivittämänä, että miten museot voivat enää säilyttää rippeitäkään puolueettomuudesta, tai ottaa ylipäätään mihinkään kantaa? Eikö museoilla ole nyt entuudestaankin enemmän insentiiviä yrittää miellyttää kaikkia?

Tilaisuuden jälkeen lähden avajaisiin katsomaan Vidha Saumyan ihan sarkastisia teoksia Mannerheimistä ja juomaan punkkua. Päivä parani lopulta huomattavasti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s